keskiviikko kello 19.10.
mitä vittua teen taas täällä sairaalassa? taistelen täällä oikeuksistani. sirpaleina, atomeina, sellaisena, joka ei pysty itseään puolustamaan. miksi minä silti joudun? mikä tässä systeemissä mättää? minä olen tullut tänne hattu kourassa pyytämään apua, mutta ei minun tuskaani uskota.
mikä minussa mättää. en minä halua parantua. en usko että paranen. tippuisipa kivi keskelle mätänevää kalloani. ei tarvitsisi selitellä kellekkään miksi kuolin. en minä jaksa olla elossa. tietoisuuden tuska on liian suuri. en minä sitä kestä.
en minä VOI puhua menneisyyteni mustasta saastasta. en minä vain voi. sekoan ajatuksestakin. ja se pelottaa, se sekoaminen. toisaalta silti toivon, että sekoiaisin oikeasti niin pahasti, että olisin nyt ainakin alkuun kaksi kuukautta täysin tiedottomassa tilassa. poissa tästä tietoisuuden tuskasta joka tekee minusta kuolleen. minun sydän loppuu.
miksi minua ei uskota? miksi minua ei ymmärretä? mistä vitusta saan lääkärin ja hoitajan kohtaamisiin aina jonkun älyvapaan "jee mulla menee hyvin" vaihteen päälle? mitä? niin no, olen esittäny kohta 30 vuotta olevani jotaki parempaa ku olenkaan. kaikille pitää esittää enkä minä enää jaksa. siksi, siksi minä sekoan. ja toivonkin sitä. kuvittelen että täydellisessä sekoamisessa en tajua elämäni tilaa. en tiedä, voiko se olla vielä hirveämpää. mutta toivon ettei se olisi sitä, vaan suloista epätodellisuutta. en minä jaksa mitään, huolehtia mistään, en MISTÄÄN!!!!!
en minä ole valmis terapiaan. minä olen valmis vain viiltämään. mutta sitä minä en saa täällä tehdä. minun itsemääräämisoikeuttani loukataan. sairaalaan käytäntö. ok. ymmärrän. mutta se on minun lohtuni joka auttaa aina. aina. aina. aina. aina! ja se on viety minulta pois!!!
kello 19.25.
JA VOI HELVETTI MIHIN TÄMÄ PASKA ONNISTUU AINA HÄVITTÄMÄÄN MINUN TEKSTIT!!!!!!!!!!!!???????????????????????????????????????????
en mie jaksa olla olemassa, en mie jaksa. miksi kukaan ei ymmärrä sitä? ja sitä, että siihen se viiltely auttaa. saan pahan oloni pois saman tien kun veri valuu. se on armo, se on pelastus. mikä siinä on niin väärin? vaikka toivon kuolemaa, en halua tehdä sitä itse. ajaisi joku rattijuoppo yli, niin ei tarvis sitäkään olla selittelemässä miksi kuolin. en minä jaksa. kuolemanväsynyt. ja sitä ei kukaan usko joka minut näkee.
kello 21.05
itsestäänselvyyksiä minulle, kun olen sentään psykiatrisessa sairaalassa hoidossa. mutta voi sitä pientä ihmistä joka luuli, että täällä hoituu kaikki, täällä viimeistään otetaan todesta. voi sitä ihmisraukkaa. minua.
itsesäälissä on niin helppo virua. se on niiiin helppoa. sitä minä teen. luulisin.
kello 21.37
Kommentit