miksi en vain voinu sanoa lääkärille että olisin mieluummin kuollut kuin istuisin tässä voivottelemassa? miksi en sano sitä aina kun siltä tuntuu? saattaisi alkaa lääkitystä löytymään. mitä se elämänhalu on? kertokaa mulle mitä helvettiä se on?

en minä jaksa parantua en minä jaksa mitään. ajatuksiani en todellakaan jaksa, niitä en edes kestä. kaikki hetket kun en ole sikiunessa, toivon olevani kuollut. tai vähintään tajuton. en minä jaksa.

hoitaja kävi kysymässä miten menee. hymyilin ja sanoin hyyyyvin menee no problemo. miksi suuni ei sanonut, haluan kuolla?

kaikki ovat niin huolissaan. perhe. ystävät. rakas. eikö kaikille olisi parempi, jos he tietäisivät että haudassa en ainakaan enää kärsi. ja helvettiin en joudu, sen olen jo eläissäni kokenut. jossakin vihreällä niityllä makaisin aina vaan. jos he sen tietäisivät, ei olisi enää huolta. minä olisin viimein turvassa.

viimeksi kun viiltelin, aloin taas raapia lähempää valtimoa ja isoja suonia. minä haluan vain levätä ja olla rauhassa, mutta en minä voi kun minulla on minun pää. ja se on mätä, paha, surkea. ei sellainen pää voi antaa sydämen levätä. eikä tuskainen sydän voi antaa mädän pään levätä. mitä minulle jää? miksi tämä tuska ei lopu koskaan?