en minä helvetti paljoa vaadi. kohtuullisen mielenterveyden jotta pääsisin jatkamaan elämääni. en minä yliopostosta halua enkä jaksa valmistua. mielelläni menisin yksinkertaiselle liukuhihnalle töihin jossa päätä ei tarvitse rassata. peruspalkka jolla normaali ihminen pärjää. en minä omaisuuksia havittele mitä minä sillä. halua elää yksinkertaista elämää maalla. talossa jossa on vanhan henki ja pihalla rauha.

leivinuunissa leipoisin lapsille pullat ja leivät. hauduttaisin miehelleni lihapadat ja sunnuntaiset riisipuurot. kasvimaalta keräisin talteen perunat ja porkkanat, sipulit, yrtit ja juurekset. mansikoista ja herukoista tekisin hilloa ja mehua, nekin säilyvät hyvin kellarissa.

en minä paljoa vaadi. haluaisin keväisin istuttaa kukkia omalle pihalle. leikata nurmikkoa kesähelteellä. haravoida lehdet talteen puiseen kompostiin. yksinkertaista elämää. lumitöitä, halonkantoa, siivouspäiviä. lasten nukahdettua hetki omaa aikaa. voisin kutoa tai virkata. äiti voisi kai viimein opettaa miten villasukat kudotaan. parhaisiin lakanoihin ja pyyheliinoihin virkkaisin pitsit.

mieheni arvostaisi tekemääni työtä, rakastaisi minua sellaisena kuin olen, ja olisi hellä isä lapsille.

kai minä kuitenkin vaadin liikaa. kun ei minulla ole lähellekään tervettä päätä edes, ja olen jo 33-vuotias. paska mies minulla on ollut liian kauan, hyvä löysi minut vasta vähän aikaa sitten. mutta hän haluaisi olla osa pientä elämääni, ja tulla aikaisin töistä kotiin hoitamaan lapsia ja minua. mutta minun vaatimukseni ovat ilmeisesti hysteerisen suuria, koska mitään en ole saavuttanut.

mutta jos tämä mies, joka on kultaisin koskaan tapaamani ihminen, jos hän jaksaa odottaa että paranen, sitten minulla on kaikki. hän haluaa jakaa elämänsä minun kanssa, ja se loputon hellä rakkaus riittää muodostamaan kaiken sen mistä olen ikinä haaveillut.